Paluuta juurille

Tasaraidasta se  alkoi - nimittäin oma Marimekko-fanittaminen. Ensimmäinen tasaraitapaita oli ruskeavalkoraidallinen pitkä yöpaita , jonka isä toi tuliaisiksi Helsingistä 1960-luvun lopulla. Yöpaita sai kulua ihan puhki, niin ahkerasti sitä käytin eikä siitä olisi malttanut luopua ollenkaan.

Tasaraita, suunnittelija Annika Rimala

Sitten tulivat pallot ja monet muut kuosit, mutta kyllä tasaraita on säilyttänyt ykkösasemansa. Viimeisin on perinteinen tummansinivalkoinen, joka päällä oli hyvä kirittää suomalaisia urheilijoita MM-kisakatsomossa Daegussa, Etelä-Koreassa,  missä on paljon Marimekon ystäviä ja useita myymälöitäkin (sivuseikka vaan että menestystä ei sillä kertaa tullut suomalaisille).

Paluuta omille juurille  vaikuttaa olevan myös Marimekon nykyisessä linjassa.
Kirsti Paakkanen pelasti  ansiokkaasti Marimekon, mutta hänen aikanaan suunnittelussa ja ulkoisessa tyylissä mentiin vähän turhan prameaan suuntaan mikä ei mielestäni istunut aitoon marimekkolaisuuteen - siihen jossa Armi Ratian sanoin projisoituu Männistön muorin Venlan  ja Vuohenkalman Annan kinttupolku tämän maailman valtateille, kaduille, koteihin ja koko elinympäristöön.


Marimekon mykyinen lippulaivaliike -  Helsingin Marikulma -  on enemmän alkuperäisillä vesillä liikkuva kuin samalla Pohjois-Espalla ollut edellinen päämyymälä. Uudessa mallistossa on  myös sopivasti 50-60-lukulaista tunnelmaa, tuotteet tunnistaa Marimekoiksi.

Marikulman Marikahvila sopii sekä nostalgikolle että uusille marimekkofaneille. Kahvia juodessa voi samalla selailla kirjoja ja tunnistaa uudelleen monia oman elämän vaiheisiin liittyneitä kuvioita.